Filmistudio Projektio ja Alvar Aalto

pohjautuu Ateneumissa 17.5. 2017 erikoistutkija Jari Sedergrenin kanssa pitämääni luentoon ”Filmistudio Projektio, Alvar Aalto ja elokuvasensuuri”.

Kun yleisö asteli sisälle elokuvateatteri Joukolaan marras-joulukuun vaihteessa 1934, todennäköisesti heitä säesti gramofonissa soinut Duke Ellingtonin Mood Indigo.

Siitä oli tuleva Filmistudio Projektion tunnussävelmä. Pian arkkitehti Alvar Aalto toivotti väen tervetulleeksi niin suomen- kuin ruotsinkielellä.

Tällaisia pieniä yksityiskohtia on maamme ensimmäiseksi elokuvakerhoksi kuvaillun Projektion tarina täynnä. Jäljelle ei ole jäänyt esim. valokuvia eikä edes ohjelmalehtisiä.

Historian kannalta on tietysti harmillista, että rahastonhoitaja Hans Kutterin Projektio-arkisto tuhoutui. Kutter kertoi, että asiakirjat hävisivät ullakon siivouksessa jatkosodan lopulla 1944.

Göran Schildt kuitenkin epäili, että Kutter tuhosi arkiston itse sodan aikana, jottei poliisi mahdollisen kotietsinnän yhteydessä löytäisi mitään tulenarkaa aineistoa.

Projektio on siis jäänyt pieneksi arvoitukseksi. Arvoitus on myös se, mitä tekemistä Alvar Aallolla oli tällaisessa tehtävässä, miksi hänestä tuli elokuvakerhon puheenjohtaja.

Read More

Tuutelin tarina

Äskettäin edesmennyt Lieko Zachovalová oli pienenä mutta tärkeänä sivuhenkilönä myös ompelijatar Martta Koskisen elämässä. Elokuvaan ei Liekon osuus mahtunut, mutta kirjassani ”OMPELIJATAR – MARTTA KOSKISEN KUOLEMA JA ELÄMÄ” se kulkee monien muiden juonenkäänteiden rinnalla.

Martta oli hyvin perillä Liekon asioista ja tapasi tätä myös usein, varsinkin Hertta Kuusisen perheen asunnolla Messeniuksenkadulla ja myöhemmin jatkosodan aikana Topeliuksenkadulla. Isä Yrjö Leino oli vangittu joulukuussa 1940. Leinon morsian Hertta pidätettiin muutama päivä ennen jatkosotaa eikä voinut enää huolehtia ”holhokistaan”.

Liekon äiti Alli Simola oli eronnut Yrjö Leinosta jo muutaman avioliittovuoden jälkeen 1929. Samana vuonna äiti perusti kasvisravintolan Kansakoulukadulle, jossa asui tyttärensä kanssa. Lieko oli tuolloin kaksivuotias.

Elo-syyskuun vaihteessa 1941 Yrjö Leino siirrettiin Köyliön vankilasta satojen muiden poliittisten vankien kanssa Riihimäelle valmistautumaan lähtöön rintamalle Erikoispataljoonassa vaikka miinoja polkemaan jos ei muuhun suostuisi.

Martta kävi Riihimäen kasarmilla tapaamassa vanhaa toveriaan Viki Heikkistä ja siinä ohessa Yrjö Leinoa. Hertalle vankilaan kirjoitetussa kirjeessään hän kuvaili vierailuaan:

”Lieko oli myös siellä silloin. Se kaikki tuntui kuin unennäöltä, paljon tällä ajalla on tapahtunut, kaksi viikkoa sitten olivat Köyliössä ja nyt rintamalla. Pojat olivat muuten reippaita, eihän he muuta osaisikaan olla, oli vaan huvittavaa katsella kun he tuttavan tavatessaan nostivat lakkiaan epäsotilaallisesti.”

Read More

99 vuoden legenda

Ompelijatar -elokuva esitetään jälleen televisiossa 2.4. 2017.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Elokuvasta olen kyennyt jo ottamaan etäisyyttä. Sen jälkeen ovat syntyneet kirja ja aihetta sivuava näyttely. Millaisia tunteita ja kysymyksiä nämä kaikki ovat yleisössä herättäneet? Miten tekijää on lähestytty?

Esityskierroksella joukkotilaisuuksissa kysymykset liittyivät lähinnä yksityiskohtiin. Kirja ja ehkä vielä selvemmin Helsingin kaupungintalon Virka-gallerian Toisinajattelijat -näyttely lisäsivät monipuolisempia yleisön reaktioita. Monet tulivat kysymään ja haastamaan, ehkä siksi että aihe laajentui yhä enemmän aikakauden kuvaukseksi. Eniten ihmisiä hämmästytti se, miten tästä puolesta ei Suomessa juuri ollut kerrottu ja miten laajaa salaisen poliisin urkinta oli. 1920-luku ei ollutkaan niin iloinen ja 1930-luku kultainen kuin kirjoista ja lehdistä oli tottunut lukemaan.

Monet kirjoittivat mielipiteensä näyttelyn vieraskirjaan. Vieraskirja on armoton luomaan mielikuvia. Jos edellinen kävijä on laittanut nimensä viereen sydämen kuvan, provosoiko se härskiä merkkiä suunnitellutta toteuttamaan aikeensa.

Niitä, jotka näyttelystä närkästyivät, oli paljon, mutta vieraskirjaan ei ole montaa erityisen poikkipuolista sanaa päätynyt. Joillekin oli loukkaus rakentaa tällainen näyttely tällaisena vuonna kyseiselle paikalle. Toisen mielestä se oli siviilirohkeutta. Tätä rohkeutta kommentoi kolmas: ”sotiemme veteraanit kiittävät, v***u, s**tana”.

Read More

Toisinajattelijoiden keskellä

Kun tekee elokuvan ja kirjan jälkeen saman aiheen tiimoilta vielä näyttelyn, saa väistämättä vastata lisäkysymyksiin.

Minulla ei ole vastauksia sellaisiin kysymyksiin kuin ”miksi?”. Kun tarjosin näyttelyä Helsingin kaupungin Virka-gallerialle, olin viimeistelemässä Ompelijatar-elokuvaani. Kirja oli siinä vaiheessa vasta kehitteillä.

Perusajatukseni oli kuitenkin selvä. Näyttely ei olisi Ompelijatar-näyttely, vaan yhteisön tarina. Martta Koskisen elämää tutkiessani perehdyin samalla kymmeniin muihin lähes vastaavanlaisiin elämiin, mutta niin elokuvan kuin kirjankin kohdalla on aina sidottu tiettyihin dramaturgian lakeihin. Näyttelyssä tila ja materiaali antavat ihmeellisen vapauden.

Kun kävijä saapuu Toisinajattelijat -näyttelyyn, Helsingin tutut paikat muuttuvat uudenlaisiksi, niitä katsoo uudesta näkökulmasta, ne voivat olla pelottavia, ahdistavia, paranoidi ilmapiiri valtaa. Mutta samalla siellä on kuvia, jotka kertovat nuoruudesta. Niiden kuvien kautta avautuu ainakin itselleni visio, että vaikka tuhansilla ihmisillä kyse oli työstä ja taistelusta, niin yhteisöllisyyden avulla elämä kuitenkin saattoi näyttäytyä välillä juuri sellaiselta kuin me haluamme omankin nuoruuden ajan muistaa: täynnä toiveita ja unelmia.

Virka-galleria (kuva: Patrik Rastenberger)

Kirjailija Anna Kortelainen piti avajaisissa sykähdyttävän puheen:

Arvoisa avajaisväki, parahimmat näyttelyntekijät, etenkin Ville!

Oletteko huomanneet, että kun perehdymme menneiden vuosikymmenten ja vuosisatojen radikaaleihin ihmisiin, ajattelemme monasti, että heissä on ajatonta tuttuutta. He jotka ovat ajaneet ihmisoikeuksia tai kansanvaltaa tai ilmaisuvapautta, tuntuvat sellaisilta ihmisiltä, joiden kanssa löytyisi paljon juteltavaa ja kysyttävää. Sen sijaan menneisyydessä mellastaneista konservatiiveista on tullut historian klovneja: miten kukaan onkaan voinut moisella traagis-koomisella tavalla vastustaa edistystä ja ihmisen asiaa?

Read More

Metsäretkipäivä

Tiistaina 12.4.2016 vietetään ensimmäistä Suomen lasten metsäretkipäivää. Mietin omia metsäkokemuksia ennen ja nyt. Juttu on julkaistu tapahtuman kotisivuilla. Veikko otti kuvan.

IMG_9962 kopio
Suhteeni metsään on tällainen kaupunkilaispojan metsäsuhde, ensisijaisesti esteettinen, kuten useimmilla suomalaisilla kaiketi. Lapsuudessa liikuin Herttoniemessä ja silloin monista paikoista muodostui itselle tärkeitä tukikohtia. Erityisesti muistan isot siirtolohkareet, kalliot, niiden halkeamat sekä tietysti kiipeilypuut. Sieltä sitä lähdettiin seikkailuun ja avartamaan maailmaa, usein jonkin roolihenkilön ”vaatteissa”.

Read More

Ompelijattarelle Jussi

Ompelijatar oli Jussi-ehdokkaana neljässä kategoriassa: paras dokumentti, paras käsikirjoitus (Ville Suhonen), paras leikkaus (Tuuli Kuittinen) ja paras äänisuunnittelu (Pietari Koskinen).

Tämä oli toinen kerta Jussien historiassa, kun dokumentilla on näin monta ehdokkuutta. Edellinen tapaus oli Jouko Aaltosen Kenen joukoissa seisot vuonna 2007. Dokumentille myönnetty ehdokkuus parhaasta käsikirjoituksesta on myös harvinaisuus; ensimmäisen kerran sen sai John Webster v. 2009 elokuvasta Katastrofin aineksiaJussi ja pojat

Kuten em. elokuville, myös tänä vuonna useasta ehdokkuudesta vain yksi realisoitui palkinnoksi. Parhaan dokumenttielokuvan Jussin jakaneet Riku Rantala ja Tunna Milonoff antoivat tekijöille ja elokuvalle #maximumrespect.

Palkinnonjaon voi katsoa täältä.

 

Ompelijatar voitti Tampereen elokuvajuhlilla

Ompelijatar

Ompelijatar on voittanut kotimaisen kilpailun Erikoispalkinnon Tampereen elokuvajuhlilla. Raadin mukaan

”Yhteiskunnalle vaaralliseksi luokitellun ja teloitetun Martta Koskisen tarina, kappale vaietuinta suomalaista historiaa, muotoutuu eheäksi ja tyylillä dramatisoiduksi teokseksi. Martan vakaumuksellisen kärsimystien ympärille rakentuu rikas kulttuurihistoriallinen kudos, kokonainen aikakauden kuva. Huoliteltu äänimaailma ja musiikki viimeistelevät puhuttelevan ja taitavasti käsikirjoitetun elokuvan.”

Lue lisää Tampereen elokuvajuhlien kotisivuilta.

Kuolemanrangaistuksesta

tolstoi 1Leo Tolstoi päiväsi kirjoituksensa 31. toukokuuta 1908. Kyseessä on pamfletti ”En voi vaieta! (Kuolemanrangaistuksen johdosta)”. Kahdeksankymppinen kreivi halusi sanoa viimeisen sanan.

Venäjällä/Suomessa oli eletty jo useita vuosia sekasortoisessa tilassa. Luokkayhteiskunnan ristiriidat kärjistyivät entisestään tappiollisen Japanin sodan synnyttämään katkeruuteen. Lakkoihin, mielenosoituksiin ja terroritekoihin valtiovalta vastasi kovalla kädellä. Talonpoikia ja torppareita, ns. vallankumouksellisia, hirtettiin, mestattiin, jatkuvasti.

Tolstoi otti tilanteen raskaasti. Harva yläluokkainen ryhtyi samaan aikaan julistamaan asialla, mutta anarkistinen pasifisti, kreivi Tolstoi, tiesi, että jos hän ei kirjoita nyt, hän ei kirjoita koskaan. Kahden vuoden kuluttua hän oli jo kuollut.

Kuolemantuomioissa Tolstoi nosti esiin muutaman keskeisen asian.

Read More

Ompelijattaren aamunkoitto

Martta_Malmilla2Huomenna 28.9. aamulla klo 5.47 maan varjo peittää kuun kokonaan. Hetki voi olla erityisen näyttävä siksi, että kuu on tällä hetkellä lähempänä maata kuin tavallisesti, ns. superkuuna, ja saattaa hehkua vahvan verenpunaisena.

Itselleni hetki vie ajatukset 72 vuoden päähän, samaan päivään, samaan kellonaikaan. Tuolloin nimittäin ompelijatar Martta Koskinen oli juuri tuotu Malmin ampumaradalle kuolemantuomion täytäntöönpanoa varten. Aamu alkoi sarastaa, aurinko nousi puolen tunnin kuluttua. Teloitusryhmän laukaukset kajahtivat kello 6.00.

Viikonpäivä oli tuolloin kuitenkin tiistai eikä kellonajoissakaan kaikki täsmää. Vuonna 1943 kesäaika ei ollut käytössä. Toisin sanoen, jos haluaa aistia millainen valo Helsingissä oli Martan viimeisinä minuutteina, täytyy asettaa hälytys varttia vaille seitsemäksi.

Read More

Ompelijatar Martta Koskinen

Martta_Hameenlinnassa

Syyskuun 28. 1943 Uudenmaan lääninhallitukselle

Viitaten lääninhallituksen kirjeeseen kuluvan syyskuun 25 päivältä N.o J. 4151 kunnioittaen ilmoitan, että Martta Johanna Koskisen tuomio pantiin täytäntöön tänä aamuna kello 6. Samalla oheistan tilaisuudessa laaditun pöytäkirjan.

Read More